Näsilinnan lämmitys ei ole päällä, vettä ei tule hanoista eikä viemäri toimi. Melinin komppanialla ei ole lääkintätarvikkeita, ja ammukset alkavat olla vähissä. Punaisten tulituksen ja kahden rynnäkön aiheuttamat tappiot ovat suuret. Muiden valkoisten joukkojen apuun tulosta ei ole varmuutta, ja tilanne alkaa olla epätoivoinen. Pidettyään Näsilinnaa hallussaan vajaan päivän ajan yliluutnantti Melin ehdottaa, että hän antautuisi itse, jos punaiset laskisivat komppanian muut miehet pakoon. Jääkäritoverit eivät kuitenkaan tähän suostu. Iltaan mennessä Melin yhdessä muun päällystön kanssa päättää poistua Näsilinnasta. Kävelemään kykenemättömät haavoittuneet jätetään Näsilinnan pohjoispuolen huoneeseen. Melin kieltää kertomasta heille muun komppanian lähdöstä.

Seuraavana aamuna Näsilinnaan saapuu pieni joukko punaisia. He ryöstävät haavoittuneilta valkoisilta arvoesineet, mutta jättävät heidät henkiin. Ilmeisesti punakaartilaiset eivät näe tai ymmärrä palatsin takapihalla tehtyä teloitusta. Punaisten mukana tulleet, todennäköisesti Punaisen ristin, sairaanhoitajat huolehtivat valkoisista haavoittuneista ja toimittavat heidät lopulta sairaalaan.